maanantai 16. lokakuuta 2017

Upea ruska ja muita arjen pieniä iloja


Tähän aikaan vuodesta ruska on kauneimmillaan ja se saa hymyn huulille. Vielä kun kerrankin ei sada, on syksy todellakin parhaimmillaan.

Vasta aikaisintaan kymmeneltä alkavat työpäivät ja se, että saa aamulla juoda kahvit rauhassa, koska herään hyvissä ajoin aina. 


Lyhyt työmatka, jonka voi kävellä. Sadekaan ei haittaa, kun voi heittää päälle sadetakin, jonka vihdoin tänä syksynä hankin.

Arkivapaat. En koskaan tottunut 8-16 työaikaan, vaikka nykyisinkin työni sijoittuu hyvin pitkälle maanantaista-perjantaihin, tykkään myös viikonlopputöistä ja vaihtelevista työvuoroista.


Lounas ulkona, varsinkin yksin rauhassa lempparikahvilassa ennen iltavuoroa, jossa syön salaatin. Tai viikonloppuna poikaystävän kanssa pizzalla käynti. Meillä on keittiöremontti, joten ulkona syöminen sallitaan nyt useammin.

Oltermanni-juusto ja leipä, jotka eivät kuulu normiruokavaliooni, mutta silloin tällöin superherkkua.


Joka päivä ei tarvitse pukeutua kivasti, jos ei huvita. Voi hyvin hiihtää viikon collegepaidassa ja sadetakissa, töissä on kuitenkin kivat työvaatteet.

Muhkeat neuleet ja pipot, joihin on ihana kietoutua. 

Kestokulmat, parhaiten käytetyt rahat koskaan! Aamut ovat nykyään niin helppoja niiden ansiosta.


Fazerin suklaapäällysteiset lakut, ihan parhaita!

Aikakausilehdet ja hömppä tv-sarjat. Ja se, että saa sadesäällä "luvan kanssa" keskittyä niihin sohvalla viltin alla.


Aika blogille, joka ei ole nykyisin itsestäänselvyys arjen kiireessä.

Ystävien kanssa kahvittelu tai brunssilla käyminen. Vaikka olen viime aikoina ollut kiireinen ja väsynytin, piristää kavereiden kanssa juoruilu kummasti. Ja aion ottaa itseäni niskasta kiinni ja pitää enemmän yhteyttä!

Ensi vuoden matkojen suunnittelu. Minulta jäi kesältä muutama lomapäivä, jospa vihdoin alkuvuodesta saisin ne käytettyä johonkin pieneen kaupunkireissuun.


takki - Zara
neule - H&M Premium Quality
pipo - Samsøe & Samsøe 
laukku - Céline
nilkkurit - Zara
nahkakäsineet - COS

perjantai 13. lokakuuta 2017

Laukkulempparit

En ole hetkeen postaillut mitään laukuista, ehkäpä johtuu siitä ettei tällä hetkellä kiikarissa ole pitkään aikaan ollut mitään uutta, vain olen melkoisen tyytyväinen jo olemassaoleviin laukkuihin (enemmänkin pitäisi tehdä inventaario ja karsia poispäin). Tosin pakko myöntää, että nyt kun sanoin tämän ääneen, aloin heti haaveilla harmaasta laukusta. Huomaan muutenkin useimmiten käyttäväni aina niitä muutamaa samaa veskaa, joten ajattelin että olisi hauska kirjoitella omista suosikeistani. Välillä myös kyselette jonkun tietyn laukun perään, eli ehkä tästä voisi olla apua jollekin uuden laukun hankintaa pohtivalle :)


Uskomatonta kyllä eniten käytössäni on pikkuruinen Chloén Mini Faye. En olisi itsekään ostohetkellä voinut kuvitella, miten paljon tälle loppupeleissä tuleekaan käyttöä. Ostin laukun vuosi sitten ja sen jälkeen sitä on nähty minulla melkein kyllästymiseen asti. Vaikka Faye on älyttömän pieni, saan sinne mahtumaan tärkeimmät - pankki- ja ajokortin (joille löytyy kätevästi omat paikat), puhelimen (hankin vasta hiljattain uuden ja melkein tärkein kriteeri oli että se mahtuu tähän laukkuun), huulipunan sekä koti- ja työavaimet. Nappaan tämän mukaan usein juurikin töihin lähtiessä tai ruokakauppaan mennessä. Mikä parasta laukku sopii ihan mihin vain - niin printillisiin mekkoihin kuin villakangastakkeihin. Kerrankin laukku, jossa hihna on minulle täydellisen pituinen valmiiksi, halutessaan hihnan saa myös kokonaan pois. Jos jotain huonoa pitäisi mallista sanoa, niin ketju on naarmuttanut nahkaa melkoisesti, eli moitteettomana tämä ei tule pysymään. Mokkainen läppä on hurjan hyvässä kunnossa, tosin olen varjellut tätä sateelta (menee kätevästi takin alle piiloon). Minua ei kuitenkaan pienet kulumisen jäljet haittaa laisinkaan ja huolisin ehdottomasti saman mallin edelleen myös toisessa värissä.


Balenciagan unelmakevyt Papier on toinen arjessa useasti mukana kulkeva laukku, vaikka huomasin kuvia selatessa ettei se blogissa ole niin paljon näkynyt. Tätä laukkua on saatavilla kolmessa koossa ja minulla on niistä keskimmäinen. Tämä on supernäppärä jos tarvitsee mukaansa enemmän tavaraa, esimerkiksi muhkea villahuivi kulkee kätevästi tämän sisällä tai työvaatteet kotiin pesuun. Rakastan laukun hopean värisiä yksityiskohtia sekä monikäyttöisyyttä - sivuvetoketjut sulkemalla laukusta saa ihan erinäköisen ja hihnat ovat sen verran pitkät, että laukku menee myös hyvin olalla, lisäksi pitkä hihna on näppärä lisä. Tämä on tosi avonainen, mikä totta puhuen aluksi hirvitti, mutta arjessa olen kokenut avonaisuuden vain hyväksi asiaksi. Lompakon saa kuitenkin piiloon isoon vetoketjulliseen sivutaskuun ja minulla pitääkin olla tavarat helposti saatavilla. Ainut ongelma on, että laukkuun sataa sisään ja varsinkin sisäpuolen mokkanahka ei siitä kyllä tykkää. Pahimmilla kaatosateilla jätänkin tämän suosiolla kotiin. Papier on myös tosi kevyttä nahkaa eikä siis pidä muotoaan, eli ei välttämättä näytä parhaalta mahdolliselta tyhjänä. Tämä on uusin laukkuni ja ostin sen alukeväästä, kovasta ja huolimattomasta käytöstä huolimatta nahka on edelleen moitteeton, eikä laukussa muutenkaan huomaa käytön jälkiä.


Célinen Nano Luggage on ikisuosikki. Vaikka olen omistanut tämän jo useamman vuoden ja käyttänyt sitä ihan hurjan paljon kesät talvet, ei kyllästymisen merkkejä ole näkyvissä. Ostin laukun aikoinaan Cannesin liikkeestä. Nano on uskomattoman tilava ja kulkeekin mukana esimerkiksi silloin, kun mukaan tulee saada niin aurinkolasit kuin sateenvarjo. Tämä on lähes poikkeuksetta minulla mukana matkustaessa, nimittäin se on mainio passin ja matkalippujen kuljettamiseen, mahtuu hyvin lentokoneen jalkatilaan, lisäksi pitkän hihnan ansioista kädet saa vapaaksi ja laukku kulkee huomaamatta mukana. Jos nyt jotain huonoa pitäisi keksimällä keksiä, sanoisin sileä nahka, jossa naarmut näkyvät. Nano on vuosien aikana saanut hitusen osumaa, koska olen käyttänyt sitä tosi varomattomasti, milloin se on lennellyt asfaltille, milloin joutunut sateen armoille tai polttavan kuumaan aurinkoon. Yleisilme on kuitenkin edelleen tosi siisti, ehdottomasti hintansa väärti mielestäni. 


Célinen Mini Belt Bag myös ihastuttaa kovasti edelleen, vaikka sitä on tullut kannettua mukana jo useampi vuosi. Koko on loistava omaan käyttööni, sinne mahtuu kaikki tarvitsemani ja paljon enemmän, lisäksi se pitää muotonsa tyhjänäkin. Grained -nahassa eivät naarmut saati vesipisarat näy, nimittäin tämä on joutunut lukuisat kerrat kaatosateen armoille. Pitkä hihna on minusta täydellisen pituinen ja usein kannankin tätä olkalaukkuna.  Laukun ainoa huonoksi puoleksi luokiteltava juttu on se, että toisinaan jos on kädet täynnä tavaraa se on ihan hitusen hankala avata läppineen ja vetoketjuineen. Tässä ei myöskään suositella kannettavan todella painavaa lastia, eli miksikään koululaukuksi tämä ei sovi. Oman kevyen kamerani ja kaiken muun tämä kestää loistavasti. Olen ollut niin tyytyväinen, että aikoinaan ostin tämän.

perjantai 6. lokakuuta 2017

Wanted - Red ankle boots


1. Kiomi 2. Vagabond 3. Buffalo 4. Topshop (kuvat Pinterest & Zalando)

Kirkkaan punainen väri vaatteissa ja asusteissa on alkanut miellyttää entistä enemmän silmää, ja huomaankin iskeväni katseeni kaupoilla ensimmäisenä tähän pirteään väriin. Huivin jo hankin aiemmin (näkyi täällä), mutta nyt himoitsen punaisia bootseja! Katselin jo elokuussa Ranskan lomalla punaisia nahkanilkkureita ja niitä pariin otteeseen sovitinkin, mutten kuitenkaan uskaltanut kotiin asti tuoda. Syksyn myötä en ole saanut kenkiä mielestäni ja olenkin löytänyt itseni useamman kerran nettikaupoilta katselemasta eri vaihtoehtoja. Huolisin nilkkurit joko aitonahkaisina tai mokkaisina ja niissä pitäisi olla pieni korko. Kengillä saisi helposti näköä niihin ainaisiin harmaisiin asuihin, ne sopisivat hurjan hyvin ruututakin kanssa, lisäksi näkisin ne myös hyvin nahkahousujen ja silkkipaidan kaverina. Punaiset kengät eivät sinänsä ole minulle mikään uusi juttu, sillä muistan omistaneeni ehkä kymmenisen vuotta sitten punaiset saappaat, joista tykkäsin tuolloin hurjasti. Ehkä olisi siis aika hankkia uusi pari, nyt kun vuosien jälkeen bootsit tuntuvat taas ajankohtaisilta.

Ps. Olen pitkään halunnut blogata omalla nimelläni, joten Nanne nimi vaihtui nyt vihdoin Anne Jennikaksi ainakin banneriin, blogin osoitteen pidän vielä ainakin toistaiseksi ennallaan.

Linkit mainoslinkkejä.

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Ruututakki - Kolme tapaa osa 3






takki - Mango
t-paita - Lindex
tekonahkahousut - Zara
laukku - Céline
loaferit - Pretty Ballerinas
kello - Cluse (saatu)
rannekoru - & Other Stories
aurinkolasit - Ray-Ban

Tässä kolmas ja tältä erää viimeinen asu ruututakin kanssa, tämä onkin oma suosikkini. Ruutujen lisäksi printti t-paitoja näkyy nyt joka paikassa ja minultakin muutama löytyy, pari bändien logolla varustettua sekä tämä kuvissa näkyvä valkoinen punaisella tekstillä. T-paita tekee asuun rentoutta, jota aina peräänkuulutan, jonkun toisen yläosan kanssa loafereiden ja villakangastakin yhdistelmä olisi voinut olla liian "asiallinen" makuuni. Löysähköt,  nilkkapituiset tekonahkahousut olin kokonaan unohtanut, kunnes kävin vaatekaappejani läpi ja muistin nämä vuoden vanhat byysat. Aitonahkaisten housujen löytäminen on minulla ikuisuusprojekti, joten siihen asti mennään tekonahkaisilla. Vaikka nyt tuli kuvattua vain housuasuja, toimii pitkä takki hurjan hyvin myös mekkojen kaverina. Pidemmittä puheitta, kertokaa mikä näistä edellä nähdystä kolmesta asusta oli teidän suosikkinne?

tiistai 3. lokakuuta 2017

Ruututakki - Kolme tapaa osa 2






takki - Mango (tämä minulla koko S)
pooloneule - Massimo Dutti (samantyylinen)
farkut - Zara (samantyyliset)
lenkkarit - Reebok (nämä)
laukku - Céline
sateenvarjo - Marimekko

Kun vettä tuntuu satavan joka ikinen päivä, tälläkin hetkellä sitä tulee kaatamalla, ei voi oikeastaan kuin nauraa ja napata sateenvarjon "asusteeksi". Ompa ainakin aitoa meininkiä kuvissa ja suositan jokaista panostamaan kunnon sateenvarjoon (ja sadetakkiin sekä kumisaappaisiin niille tulee varmasti käyttöä). Omat kriteerini varjon suhteen ovat pieni laukkuihin mahtuva koko, hyvä laatu, varjon tulee kestää tuulenpuuskat, lisäksi tyylikäs ulkonäkö on vain plussaa. Marimekon logollisen varjon ostin vuosi sitten ja sille on kyllä tullut käyttöä koko rahan edestä. Yleisesti en pidä näkyvistä logoista, enkä vaikka halua että laukuissa lukee merkki kissankokoisilla kirjaimilla, mutta tässä varjossa minusta brändin logo ympäriinsä on hauska, sekä mustavalkoinen värimaailman toimii kaikenlaisten asujen kanssa. 

Rentoon lauantaihin paritin ruututakin lenkkareiden, sinisten farkkujen ja löysän pooloneuleen kanssa. Uusia vaatteita hankkiessa parasta onkin se, kuinka niillä saa uutta ilmettä vanhoihin vaatteisiin, tässä asussa kaikki takin alla sekä laukku ovat useamman vuoden vanhoja. Se onkin yksi tärkein kriteeri, kun ostan jotain uutta - täytyy keksiä heti monta asukokonaisuutta uuden vaatteen ympärille, jos ei keksi, ei niitä tule mieleen myöhemminkään. Siniset farkut ovat muuten vaikein vaatekappale itselleni ja pakko myöntää, että teki mieli ennen ulos lähtöä vaihtaa tilalle mustat housut. Vaikka lähtökohtaisesti farkut sopivat kaikkeen, en jotenkin osaa nykyään käyttää niitä, vaikka kovasti yritän ja muiden päällä ihailen. Minulla on myös oma pukeutumissääntöni, ettei asussa saa olla kuin kolmea väriä kerrallaan, joten sininen alaosa tuottaa useimmiten ongelmia. Onko teillä hankalia vaatteita tai omia pukeutumissääntöjä?

Linkit mainoslinkkejä.

maanantai 2. lokakuuta 2017

Ruututakki - Kolme tapaa osa 1









takki - Mango (tämä)
hattu - ginatricot
neule - COS
housut - Mango
nilkkurit - Zara (samantyyliset)
laukku - Chloé

Ruudullinen oversize takki on päässyt kovaan käyttöön, vaikka aluksi ajattelin ettei klassinen kuosi sovi omaan rentoon tyyliini. Poikaystävänkin ensimmäinen kommentti takin nähdessään oli, että samanlainen kuin mitä mummolla on nähty vuosikymmeniä sitten :D No ihan totta, ruutu on oikea klassikko, jonka vuoksi ajattelinkin sen jo liian konservatiiviseksi oman vaatekaappini sisällön kanssa. Takin malli on kuitenkin niin rento, että siitä on jäykkyys ja liika klassisuus kaukana, tietysti yhdistelyllä on osuutta asiaan. Oikeastaan tilasin takin ihan testimielessä, mutta yllättäen tykkäsinkin siitä hurjasti ja se on ollut päälläni joka päivä. Kuvasimmekin viime viikolla kolme arkista asua takin kanssa, joten niitä luvassa tällä viikolla, tässä ensimmäinen.

Minusta on tullut hurjan mukavuudenhaluinen ja totta puhuen laiskakin pukeutuja. Koska töissä on tosiaan työvatteet, jotka pitää vaihtaa mennen tullen, olen huomannut etten jaksa tai viitsi ihan kauheasti enää panostaa omaan pukeutumiseeni ja heitän vain jotain helppoa päälle. Tämä asu tosin on vapaapäivältä kun hoitelin asioita, mutta hyvin samanlaisissa seteissä kuljen lähes päivittäin; helpot nahkamaiset housut, rento neule, mukavat nilkkurit tai tennarit ja iso takki. Harvemmin pukeudun päästä varpaisiin mustaan, mutta tämän takin pohjana toimii hyvin kokomusta ja rotsi pääsee oikeuksiinsa. Kipparihattu ja ronskit nilkkurit tekevät vähän ilmettä muuten yksinkertaiseen yhdistelmään ja huulipunalla saa edes vähän jotain väriä. Huulipunat- ja kiillot kuuluvat lookkiini aina, olin sitten töissä tai vapaalla.

Linkit mainoslinkkejä.

lauantai 30. syyskuuta 2017

Lämpimänä syksyyn



Toivoitte postausta talvitakeista sekä pipoista, joten kokosin yhteisen koosteen omista suosikeistani. Kuten olette varmasti huomanneet, rakastan rentoja pitkiä takkeja sekä pipoja löytyy minulta monessa värissä. Takki on tärkein vaate Suomen ilmastossa, joten minusta niitä voi hyvällä omallatunnolla roikkua eteisessä useampikin, niille tulee kuitenkin hurjan paljon käyttöä ja vaihteluhan tunnetusti virkistää. Tänä syksynä intoni isoja takkeja kohtaan ei ole laantunut, päinvastoin, oversize-takkeihin on ihana kietoutua viileinä syyspäivinä. Suosin varsinkin harmaata ja kamelinruskeaa, näihin neutraaleihin väreihin on helppo yhdistellä erilaisia asusteita. Viime syksynä panostin harmaaseen villakangastakkiin, josta on varmasti iloa vuosiksi eteenpäin. Olen sitä mieltä, että talvitakki on vaate, jossa ei kannata tinkiä. Sen takia ostinkin pitkän harkinnan jälkeen myös mustan klassisen takin (3) loistavassa materiaalissa ja aikaa kestävässä mallissa. 

Toisaalta välillä haluan kokeilla jotain erilaista muodissa olevaa juttua, ja tällöin en halua maksaa maltaita, silloin katson materiaalilappua sormien läpi, kuten tuon Mangon ruudullisen takin (5) kohdalla, jonka näittekin juuri edellisessä postauksessa. Mikäli ruutukuosi muuten tuntuu isona pintana liialta, on helppo keino ujutaa ruutua pukeutumiseen huivin (6) muodossa. Himoitsen myös trendikästä muhkeaa toppatakkia, joita onkin nyt kaikki liikkeet pullollaan. Toppiksen haluaisin joko räikeän punaisena tai hempeän vaaleanpunaisena. Rento takki olisi ihana heittää päälle lähikauppaan, kävelylle tai töihinkin lähtiessä. Minusta myös jokaiselta naiselta tulisi yksinkertaisten takkien lisäksi löytyä myös yksi statement-takki. Itselläni villinä korttina on leopardikuosinen tekoturkki, josta haaveilinkin jo aiemmin täällä. Mikäli leo tuntuu liian villiltä vedolta, toimii esimerkiksi musta tekoturkki loistavasti. Toinen hyvä statement tuote on punainen huivi tai pipo, niillä saa helposti muodikasta ilmettä.

Laadukkaat asusteet kruunaavat kauniin takin, joten niihin minusta myös kannattaa panostaa, suosia luonnonkuituja ja jättää tekokuidut kauppaan. Pipot ovat minulla enemmänkin asusta ja on vain plussaa, että ne samalla lämmittävät. Nuorempana kun hattuja ei olisi millään halunnut käyttää, nyt tilanne on kääntynyt päälaelleen. Hyviä huiveja ja hattuja olen löytänyt Samsøe & Samsøelta (täältä)& Other StoriesiltaMarimekolta sekä H&M premium quality -mallistosta.

Linkit mainoslinkkejä.

torstai 28. syyskuuta 2017

Ruutua kuitenkin


Olen loistava muuttamaan mieltäni. Usein tyrmään aluksi jonkun vaatteen tai asusteen tyystin, kunnes hetken päästä se on pakko saada. Muutamia tapauksia muistellessa tulee mieleen ainakin pillifarkut, laukuissa roikkuvat karvapallot sekä sisustuksessa printit, joita aluksi inhosin. Avomies on jo tottunut tähän, ja kun usein torppaan totaalisesti jonkun jutun, hän jo tietää, että pian minulla on se. Näin kävi klassisen, tänä syksynä todella pinnalla olevan ruutu-kuosin kanssa. Aluksi kun sitä alkoi ilmestyä blogeihin ja ihan jokaiseen ketjuliikkeeseen, ajattelin että apua ei ikinä. Olen kyllä todella vietävissä, sillä mitä enemmän printtiä katselin, aloinkin salaa hieman tykätä siitä. Se on jännä, miten yhtäkkiä samoja vaatteita ja asusteita alkaa näkyä joka blogissa, omani mukaanlukien. Pysyn kuitenkin omalle tyylilleni uskollisena. En esimerkiksi näe päälläni edelleenkään ruutuja bleiserin muodossa. Koen bleiserit liian jäykiksi tyyliini ja tunnen itseni ihan toimistotyöntekijäksi (tosin itse en koskaan toimistotöissä pukeutunut bleiseriin) sellainen päällä. Sen sijaan ruudut toimivat minusta hurjan hyvin esimerkiksi hameissa tai rennoissa takeissa. Kun törmäsin taannoin *tähän Mangon oversize takkiin, se oli saatava piristämään syksyn garderobiani. Rakastan rentoja, pitkiä, isoja takkeja lasketuin hihoin. Pakko tosin myöntää, että materiaaliltaan takki olisi voinut olla parempi, mutta menköön nyt tämän kerran. Tämä villakangasmainen takki onkin loistava syksyyn sekä talven leudoimpiin päiviin paksujen neuleiden kanssa.

*mainoslinkki

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Inspiraatiota etsimässä







mekko - Samsøe & Samsøe (tämä)
nahkatakki - Zara
laukku - Balenciaga
nilkkurit - Billi Bi

Taisin ehkä mainitakin, että pukeutumisinspiraationi on tällä hetkellä pahasti hukassa, eikä syksyn vaatetus tunnu nappaavan yhtään (taidan olla ainut? ;). Ehkä se on tämä välikausi, kun nilkat paljaana ei oikein enää tarkene, mutta villakangastakki on vielä liikaa. Seison vaatekaappejen edessä, eikä siellä tunnu olevan yhtään mitään. Näitä kausia tulee, tämä ei ole ensimmäinen kerta todellakaan, joten tiedän että kadotettu inspiraatio löytyy taas ennemmin tai myöhemmin. Mitä sitten teen kun vaatekaappi muka huutaa tyhjyyttään eikä alastikaan voi ulos lähteä? Turvaudun johonkin vanhaan tuttuun ja turvalliseen hyväksi todettuun settiin. Viime syksynä ja pitkin talvea Samsøe & Samsøen harmaa villamekko oli luottovaatteeni, ja kaivoin sen taas käyttöön nahkatakin kaveriksi. Mekkoon on ihana kietoutua, se on pehmeä, lämmin ja turvallinen. Tilasin mekon aikoinaan Booztilta ja huomasin valikoimista lötyvän taas tätä samaa mekkoa. Eli tässäpä vinkki vaatekaapin luottovaatteeksi niihin päiviin kun mikään muu ei tunnu toimivan.

Vaihtelun vuoksi muuten leikkautin taas polkkatukan pari viikkoa sitten. Olin ajatellut vain pientä latvojen tasausta, mutta kampaajan penkkiin aamulla istuessa tulinkin toisiin ajatuksiin ja kävelin kampaamosta ulos lyhyemmässä tukassa. Minusta polkkatukka on kyllä aina vain freesi ja muutenkin superhelppo arjessa. Oman värini kasvatus on sujunut myös yllättävän kivuttomasti, enää vain ihan muutama sentti latvoissa väriä ja ollaan kokonaan naturellina. 

Ensi viikolla ajattelin suunnata Helsinkiin vähän syysinspistä hakemaan niin kaupoilta kuin kadulta, toivottavasti se auttaa. Lisäksi ajattelin lukea lehtiä ja kiinnittää entistä enemmän huomiota vastaantuleviin ihmisiin, mitä muilla on päällä tähän aikaan vuodesta? Mistä te saatte inspiraatiota pukeutumiseen? Veikkaan, että täällä blogissa saattaa olla hetkisen hieman hiljaisempaa. Palataan! :)

Ps. Päätin kokeilla varmaan ensimmäistä kertaa koko blogihistoriani aikana mustavalkoisia kuvia, mitäs tykkäätte?

Linkit mainoslinkkejä.

lauantai 16. syyskuuta 2017

Lauantaikahvit






Arki tuntuu usein olevan yhtä kellon kyttäämistä ja aikatauluja. Herätyskelloni soi joka aamu viimeistään puoli kahdeksalta, huolimatta onko minulla aamu vai ilta työvuoro. Minulla on itse laaditut aikataulut myös vapaapäivinä, mitä poikaystävä usein ihmettelee, miksi vapaalla ei voisi ottaa vähän rennommin? Mutta ei, minulla on tarkat ajat milloin pitää olla missäkin ja mitä tehdä. Tuntuu, että ilman suunnittelua päivä kuluu helposti ohi enkä saa mitään aikaan. Mutta usein jos minulle sattuu lauantaille vapaapäivä, pyhitän sen kahvilassa käyntiin. Silloin kun on aikaa rauhassa istahtaa alas kahvikupposen ja vaikkapa suuren sämpylän tai kakkupalan kera. Sisällä ei haittaa syksyn sateet, joita tuntuukin tänä vuonna riittävän. 
 
Vuosi sitten aloitin kahdessa eri työpaikassa ja se vasta kellon ja kalenterin kanssa elämistä olikin, missä pitää olla ja monelta? Kuljin lisäksi toiseen työhöni eri kaupunkiin bussilla tai junalla, eli melko minuttiaikataulun mukaan mentiin. Nykyisin keskityn vain yhteen työhön, mutta sama viisarin mukaan meneminen jatkuu - laskelmoin kuinka kauan työmatka vie ja ehdinkö hakea eväät kaupasta. Eli varmasti sanomattakin selvää, etten voisi elää ilman rannekelloa. Muutaman kerran töihin kiireessä lähtiessä kello on unohtunut ja olen ollut ihan hukassa koko loppupäivän. 
 
Siinä missä kello on tärkeä väline arjessa, se on myös asuste ja käytänkin kelloja korujen virassa. Uusin kelloni Clusen pikkuruinen La Vedette on kaunis kuin koru. Se on todella naisellinen kapeine aitonahkaisine hihnoineen, lisäksi mustan ja kullan yhdistelmä toimii aina. Kello sopii hyvin niin arkeen kuin juhlaan, lisäksi se on loistava juurikin työkäyttöön - käy jokaiseen työasuun, ei ole kooltaan liian silmille hyppäävä, ja ennen kaikkea kellossa on tosi pienestä koostaan huolimatta todella selkeä näyttö. Clusen kellojen nimeen olen vannonut pitkään, eikä minulta muita kelloja enää edes löydy. Brändin kellovalikoima kasvaa tiheään tahtiin ja muistattehan, että kelloihin saa myös helposti vaihdettavia erilaisia hihnoja. Löydätte kaikki Clusen kellot heidän nettisivuiltaan täältä.
 
Kello saatu blogin kautta.

torstai 14. syyskuuta 2017

Dots & Denim






takki - Gina Tricot
pusero - KappAhl
farkut - Zara
laukku - Céline
loaferit - Pretty Ballerinas
aurinkolasit - Ray-Ban

Myönnettäköön, en ole farkkutyttö sitten yhtään. Toisinaan kuitenkin vaihtelun sekä käytännön vuoksi kiskon farkut jalkaan. Olen todella mukavuudenhaluinen pukeutuja, eivätkä farkut vain kuulu minusta mukaviin vaatteisiin. Eivät edes venyvät pillifarkut saati rennot mom jeanssit. Veikkaan kesällä olleen tekemistä siinä, että jopa mammafarkut ovat nyt niin epämukavat. Muutenkin alaosat ovat vaatekaappini akilleen kantapää olleet aina. Tuntuu ettei tälläkään hetkellä minulta löydy kovinkaan monia (syksyyn ja talveen sopivia) housuja, joten voi olla että joudun lähtemään piakkoin housukaupoille. Mieluiten käyttäisin aina vain mekkoja, ja niin aion kyllä tehdäkin kera sukkahousujen niin pitkään kuin mahdollista. Nämä välikaudet ovat aina hankalia pukeutumisen kannalta, enkä itse koe nyt mitään suurta inspiraatiota. Sateiset säät toki vaikuttavat eniten vaatevalintoihin, ja omat asuni ovatkin viime aikoina koostuneet lähinnä sadetakista ja kumisaappaista, eli blogimatskusta kaukana ;) Töihin mennessä vaihdan työvaatteet, eli aika sama missä asussa sen kilometrin matkan työpaikalle suuntaansa kävelee. Onneksi työasut ovat tosi kivoja ja vaihtuvatkin suht tiheään tahtiin. Viime viikkoina on myös harmittanut hurjasti, kun en ole päässyt kuvaamaan tänne blogiin uutta materiaalia, aina kun minulla on vapaapäivä sataa kaatamalla vettä, niin tyypillistä. Kohtapuolin heitän taas kerran sadetakin niskaan ja suuntaan töihin. Palataan siis paremmalla säällä!

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Wanted - Leopard faux-fur



pusero Samsøe & Samsøe - tekoturkki H&M - aurinkolasit Ray-Ban 
nilkkurit Billi Bi - laukku Balenciaga - tekonahkahousut Mango

Syksyn tullen tekee tosiaan mieli päivittää vaatekaappeja ja ehkä hankkia jotain tosi itselleen uudenlaistakin, kuten leoparditekoturkin! Leo-kuosi onkin tänä syksynä taas superajankohtainen, vaikkei se oikein koskaan muodista menekään ja miellän sen itse klassiseksi. Muutenkin olen aina tykännyt pukeutua printteihin ja koen ne yhdeksi vaatekaappini kulmakivistä. Olen saanut melkoisen pakkomielteen kollaasissa näkyvästä rotsista, johon taannoin H&M:llä törmäsin. Tosin pakko sanoa, että olen tainnut katsoa liikaa Salkkareita ja ihaillut Alissan takkia, haha. Muutenkin tuntuu, että törmään leo-takkiin niin Gloriaa lukiessa kuin Pinterestiä selatessa. Usein näen syys- ja talvipukeutumisen tylsänä, mutta tämän takin kanssa olisi tylsyys kaukana, eikä se edes vaadi mitään sen kummempaa kaverikseen. Mitä mieltä olette leo-takista?

Linkit mainoslinkkejä.

tiistai 12. syyskuuta 2017

Palm Beach







mekko - Monki
sandaalit - Zara
laukku - Chloé
aurinkolasit - Ray-Ban

Sade ropisee ikkunaan ja näitä sadepäiviä on luvattu roppakaupalla lisää, en tiedä onko järkevää selata reissukuvia tässä vaiheessa. Haluan kuitenkin näitä Ranskassa otettuja kuvia täällä vielä jakaa. Palasimme matkalta kuukausi sitten, mutta minusta tuntuu, että siitä olisi paljon kauemmin. Tämä kuvissa näkyvä kepeä mekkoasu ei ole siis missään määrin enää ajankohtainen ja tukkakin on lyhentynyt näiden kuvien oton jälkeen, mutta tykkään kuvien iltatunnelmasta kuitenkin.


Hotellimme sijaitsi tosiaan tällä kertaa toisella puolella kaupunkia, kuin missä yleensä Cannesissa lomaillessa majoitumme. Yksi ilta ajoimme kuitenkin paikallisbussilla vanhoille kulmillemme Palm Beachille. Bussilla muuten ajelimme välillä ihan muuten vain, nimittäin se on sekä edullista että hauskaa tekemistä. Bussiajelulla näkee kaupunkia hyvin, sillä paikallisbussit ovat useimmiten kaksikerroksisia ja ylätasanne on avonainen.

Näiden kuvien oton jälkeen haimme pizzat tutusta ravintolasta, jossa olemme käyneet jo ihan ensimmäiseltä Cannesin lomalta asti. Muistan vielä kuinka ensi kertaa Cannesissa viisi vuotta sitten, kun emme tienneet paikasta mitään ja itse sain heti pienen flunssan, sekä satoi vuorokauden putkeen, niin avomies löysi kyseisen ravintolan ja kiikutti pizzat kämpille mukanaan. Tällä kertaa söimme pizzat rannalla illan hämärtyessä. Emmekä olleet ainoat, eräs perhe (tai koko suku) oli tuonut suuren ruokapöydän rantahiekalle, heillä oli mukana isot salaattikulhot ja he tilasivat useamman pizzan kuljetuksella rannalle. Eikä kukaan ihmetellyt, ihan normaalia syödä illallista rantahiekalla.